Vaaljärven lintutorni

Lauantain iltapäiväretki suuntasi puolukkapaikan kautta Vaaljärven lintutornille. Ihan pikaisesti vain heiluteltiin poimuria ja ämpärillinen oli saaliina. Marjastaminen ei voi olla enää helpompaa. Hirvikärpäsetkään eivät kiusanneet, vaikkakin yksi löytyi myöhemmin vaatteista.

Kahviteltiin tornilla ja katseltiin maisemia. Ainoa lintu, joka nähtiin, oli lopuksi järvelle lentänyt yksinäinen joutsen.

Lintutornin juurella on muutamia paatteja. Monet olivat ihan soutukunnossa, mutta tähän oli ehtinyt jo kasvaa luonnon oma kukkapenkki.

Vaikka lähtö kotoa olikin vähän nihkeää, kuului takapenkiltä paluumatkalla: Nää retket virkistää päivää mukavasti.

Lintutorni oli oikein mukava iltapäiväretkikohde. Torni oli iso ja itse tornissa oli kiva kahvitella. Tornin lattialla istuessa ei kyllä nähnyt maisemia.

Petkeljärven kansallispuisto

Kesälomareissun ensimmäinen kansallispuistokohde oli Petkeljärven puisto Ilomantsissa. Tutustumissuunnitelma oli käydä Korkeasärkän polun päässä. Kuikankierroskin houkutteli, mutta pysyimme alkuperäisessä ajatuksessa. Korkeäsärkän polku on kuitenkin tämän puiston erikoisuus ja sitä suositeltiin meille myös GoExpo 2015 -messuilla.

 

Polun varrella oli monia poteroita ja juoksuhautoja.

Reitti oli hieno. Taas nähtiin ihan erilaista luontoa ja lisäksi uusi ilmiökin saapui retkiryhmäämme.  Ihana ilta-aurinko ja järvimaisema innosti tyttöjä selfieiden ottoon. Jokaisella tytöllä ja miksei aikuisellakin oli kotiinviemiseksi selfieitä Petkeljärveltä. Valitettavasti ne eivät ole julkaisukelpoisia.

 

Petkeljärven retkeilykeskuksessa oli hyvä nuotiopaikka kodassa, jonne ei hyttyset päässeet. Hyttysiä nimittäin piisasi, mutta onneksi oli tällainen pakopaikka.

Pitkän ajomatkan, reippaan kävelyretken ja  iltapalan jälkeen oli ihana pulahtaa Valkiajärveen.  Yöstä olikin tulossa historiallinen, sillä tytöt nukkuivat kolmestaan yhdessä teltassa  ja me aikuiset toisessa. Alkuselkkauksien jälkeen uni tulikin.




Aamupaksi syötiin trangialla valmistettuja sämpylöitä. Oli pakko pienentää tämä kuva, koska sämpylä ei näytä kovin houkuttelevalta. Maku oli kyllä hyvä.





Tyttöjä mietitytti kovasti karhut, koska koulussa oli sanottu Vaara-Suomessa olevan paljon karhuja. Luontotuvan pitäjä kertoi tytöille, ettei nämä tule koskaan näkemään mitään eläimiä. Mitä? Miksei? Jos menette aina metsään niin kovalla metelillä kuin eilen, niin kyllä kaikki eläimet pakenevat kauas.

Kunstenniemessä

Maailman ensimmäiseen piirisepeliin valmistautuminen aloitettiin jo viikkoja ennen. Tärkeää oli yhtenäinen asu.

Sepeli pidettiin Naantalin Rymättylässä, Kunstenniemen leirikeskuksessa. 

Pitkämatkalaisilla oli mahdollisuus yöpyä Erämajalla. Käytimme mahdollisuuden hyväksi ja saavuimme paikalle jo perjantai-iltana.

Yleensä tavarat on pitkän kantomatkan vuoksi pakattu rinkkaa, mutta tällä kertaa mukaan napattiin päiväreppu ja joku kassi yöpymisvehkeille. Loppujen lopuksi taistelimme kassien kanssa yli puoli kilometriä Eräkämpälle.

Eräkämppä oli mahtava. Ihan ehdottoman parasta oli vanhat kerrossängyt,

 jossa oli kunnon patjat. Voi mikä tunnelma.

Kun sängyt oli pedattu ja iltapala syöty, meitä odotti rannassa lämmin sauna.

Kaikki Serkkusuihkarin jäsenet uskalsivat pulahtaa kylmään mereen. 

Samalla kertaa koekäytimme uudet sideharsopyyheliinat.

Hyvin nukutun yön jälkeen jätimme haikein mielin majapaikan.

Paluu tavaroiden kanssa sujui sutjakkaammin, kun saimme lainaan maitokärryt.

Sepeli käynnistyi puoli kymmeneltä Alinan torpalta. 

Paikka oli idyllinen ja ulkorakennuksessa oli jopa kanojakin.

Vartioiden saattajat jaettiin rasteille rastihenkilöksi. Minun kohdalleni sattui sytykerasti. Ohjeistin partiolaiset tekemään sytykeruusun kananmunan kennosta ja sanomalehdestä. Kynttilät sulatettiin vartiolaisten tuomassa säilyketölkissä trangian päällä. Ruusut onnistuivat kaikilta hienosti.

Rastilla harjoiltiin myös kiehisten tekemistä ja miten tulitikkuun saadaan vedenpitävä suoja.

Ruokarastilla valmistettiin pitaleipiä.

 

Pikkusisko oli saanut haavan puukosta ja tässä isosisko laittaa laastaria.

Tässä vielä näkymiä sytykerastilta.

Melontaa Kullaanjoella

Pari viikkoa sitten teimme uuden aluevaltauksen: retkimelonta. Kahtena iltana kävimme melontakoulussa harjoittelemassa melontaa inkkarikanootilla ja tytöt kajakeilla.

 Helatorstain aamuna lähdimme 9 kilometrin melontaretkelle Kullaanjoelle Leineperiin.

 Puolessa välissä matkaa oli maapato ja evästaukopaikka.
Maapato piti kiertää kivien vuoksi pienen kosken kautta. Hurjapäisin meistä meloi kosken alas kaksikin kertaa.

Kullaanjoki oli hieno ja helppo melontapaikka. Reitti oli tosin valittu niin, että se sopi aloittelijoillekin.
Viimeisen kuvan ottokohdassa näimme majavien liukumäkiä ja niiden kaatamia puita.
Meidät tullaan kyllä näkemään tämän jälkeenkin melontaretkillä.

Kurjenrahkan kansallispuisto

Tänään vuorossa oli Kurjenrahkan kansallispuisto. Tätä retkikohdetta on jopa vähän pihdattu, koska se on meidän lähikansallispuisto. Perinnepadan pop-up ravintolan innoittamana lähdimme kiertämään Savojärveä repussa vain juomapullot. Lähtöpaikka oli Kuhankuono ja kiersimme reitin vastapäivään, jotta tauon jälkeinen matka olisi lyhyempi kuin ennen taukoa.

 

 

    

Perinnepadan ruoka Rantapihalla oli loistavaa. Vain metsäsienikeitto jäi maistamatta.

Retken lopuksi taiteilimme kahdeksan kunnan rajapyykillä.

Mennessä kaikilla kolmella tytöllä on oranssit pipot päässä. Paluumatkalla enää vain kahdella. Mitä tapahtui? Joskus voi tulla ostotarjous yllättävältä taholta.....

Salamajärven kansallispuisto

Halusin juhlistaa nelikymppisiäni yön yli retkellä jossain kansallispuistossa. Paikaksi valikoitui Salamajärven kansallispuisto, koska vuokratuvan yhteydessä oli sauna.

Ennen Sysilammen reittiä poikkesimme Koirasalmen luontotuvalla ostamassa kansallispuistomerkit ja laitoimme siellä pihassa trangialla ruokaa.

Jätimme auton Sysilammen parkkipaikalle ja lähdimme patikoimaan Pakosuon reittiä Iso Pakolammen kautta kohti varaustupaa. Olisimme voineet viedä tavarat suoraan autosta vajaan kilometrin päähän tuvalle ja kiertää reitin ilman rinkkaa, mutta halusimme antaa tytöille suuren retken tuntua. Niinpä kuljimme rinkat selässä vajaan neljän kilometrin matkan.

Perillä meitä odotti näin hieno Sysilampi ja varaustupa.

Mökissä oli kaksi osaa: vapaassa käytössä oleva autiotupa ja kahden hengen varaustupa. Päädyimme nukkumaan varaustuvan puolelle. Ahdasta oli, mutta tunnelma oli loistava.

Saunoimme ja tytöt uskaltautuivat uimaankin. Juhlapäivän kunniaksi joimme saunassa muumia ja russiania.

Iltapalaksi lettuja.

Aamulla kiersimme vielä Hepolammen luontopolun ja paistoimme tikkupullaa, jonka taikina oli aivan liian löysää.

Yllätys oli suuri: Kuinka lähellä autoa olimmekaan nukkuneet, vaikka olimme kulkeneet pitkän matkan!

Mennessä Virroilla näimme näin ison ja komean sotaveteraanien pystyttämän asevelihengen muistomerkin : -Veljet, vesi tilkka tuokaa-